Olympiavoittaja PERTTI UKKOLA valitsi Lappi-kirjallisuuspalkinnon 2023 saajaksi

Pekka Juntin teoksen Villikoira. 

Yleisöäänestyksessä eniten ääniä sai Niillas Holmbergin teos Halla Helle. 

Lämpimät onnittelut palkituille!

Palkintojuhla pidettiin sunnuntaina 19.3.2023 klo 13-14  Sodankylän kirjastossa.
Tilaisuus striimattiin. Tallenne on katsottavissa kahden viikon ajan 2.4. saakka.
Tästä voit katsoa striimin!

Pekka Juntin palkintopuhe 19.3.2023 juhlassa:

Ensimmäinen romaanini Villikoira julkaistiin liki päivälleen vuosi sitten. Sitä edelsi kolmentoista vuoden matka villikoira Nanokin kanssa. Se on pitkä aika elämää.

Idea kirjasta syntyi, kun esikoistyttäremme oli vasta taapero. Nyt hän on nuori nainen. Tarina kulki mukanani kauan ennen kuin perheemme pellavapäiset pojat syntyivät.

Kun sitten juhlimme Villikoiran syntymää, he kilistelivät pommacia jo pystyinä ja osaavina miehenpuolikkaina.

Voi sanoa, että Villikoiran kanssa kasvoin isäksi, mieheksi ja aikuiseksi.

***

Romaanin kirjoittaminen on ollut ainoa suuri kirjallinen haaveeni lukiosta lähtien. Kaikki kirjoitustyöni on tähdännyt tavalla tai toisella siihen, että kun aika on oikea, kirjoitan suuren tarinan.

On mielettömän hienoa seistä nyt tässä.

***

Jotkut sanovat minua toisinajattelijaksi. mutta ennen kaikkea olen toisineläjä. Minä ja vaimoni Riikka emme suostuneet lähtemään Lapin yliopiston opintojen jälkeen etelään.

Suku, ystävät ja metsien antimet pitivät meidät kotiseudulla, vaikka koti löytyikin toisesta maasta. Uskoimme siihen, että pohjoisessa pystyy toteuttamaan haaveitaan siinä missä etelässäkin.

Käytännössä kaikki, mitä olen noin kuudentoista vuoden kirjoittajan urani ajan tehnyt kirjoittamisen parissa, liittyy kiinteällä tavalla pohjoiseen, Tornionlaaksoon, Peräpohjolaan ja Lappiin. Näin tulee olemaan myös jatkossa, sillä pohjoinen on minun paikkani maailmassa.

Pidän tätä palkintoa tunnustuksena pohjoiselle kirjallisuudelle yhtä lailla kuin kaikille maakuntien tekijöille, jotka luovat moninaisuutta kirjallisuuteen tuomalla siihen kiinnostavan, periferisen näkökulman, jota ilman kuva Suomesta olisi vajaa.

Näiden syiden takia olen ylpeä ja onnellinen, että kohdalleni osuu juuri Lappi-kirjallisuuspalkinto.

Haluan kiittää raatia ja Pertti Ukkolaa tästä tunnustuksesta.

Kiitos Otavan väki, ja erityisesti kustannustoimittajaani Salla Pullia. Ilman sinua tämä veto olisi jäänyt vajaaksi.

Kiitos perheelleni siitä, että olette jaksaneet kulkea rinnalla ja siitä että annatte merkityksen jokaiselle päivälle.

***

Villikoira on ollut lukijoille ja kriitikoille vaikeasti määriteltävä kirja.

Yhdelle se on nuoren miehen kasvukertomus, jopa nuortenkirja, toinen laittaa sen eräkirjallisuuden genreen, kolmannelle se on rakkaustarina.

Neljäs näkee siinä Jack Londonin perintöä henkivän seikkailukirjan, viides lukee sitä historiallisena romaanina ja kuudes puhuu trilleristä.

Ensin minua tuskastutti nämä hajoavat tulkinnat, mutta lopulta tajusin, että parempaa palautetta ei työni voisi saada. Onnistunut romaani on kokonainen maailma, jossa on eri puolia. Onnistunut romaani ei tyhjene ensimmäisellä lukukerralla eikä resonoi vain yhdenlaisessa lukijassa.

Siksi jokainen määritelmä on Villikoiran kohdalla oikein. Mutta itselleni tärkeimmän määritelmän ovat huomanneet vain harvat.

Minulle Villikoira on ennen muuta utopia, unelma paremmasta maailmasta.

***

Villikoiran maisemissa Ylitornion Meltosjärvellä asuva kulttuurivaikuttaja Marja Tuominen kirjoitti maaliskuussa Lapin kansaan mielipidekirjoituksen otsikolla Kuka suojelisi Lapin soita ja vesiä?

Kirjoituksessaan hän kammoksui pohjoisen luonnon yhä rajumpaa käyttöä, ja pelkäsi siirtomaa-ajan koittaneen jälleen kaivosten, kiihtyvien hakkuiden ja valtavien tuulienenergiahankkeiden muodossa. Tuominen kertoi, miten pohjoiset taiteilijat ennen meidän aikaamme suhtautuivat luonnon hävittämiseen.

Hän lainaa Reidar Särestöniemeä:

”Tuhon näkkee tästä pirtin ikkunasta eikä sille voi kuin itkeä. Tuhannen kilometrin säteellä mie näen arktisen maailman tuhon.”

Tuomisen kirjoitus kolahti. Se mitä tapahtuu kotiseudullamme, on maailma pienoiskoossa. Luonnon ylikäyttö on aina paikallista, ekosysteemit murenevat puro, metsikkö ja maisema kerrallaan meillä Aasiassa ja Amazonilla. Luontokato tapahtuu edessämme.

Peräpohjolan luontoa on kulutettu sodan jälkeen hurjemmin kuin mitään muuta kolkkaa Suomessa. Ikimetsien hakkaamisen lisäksi tunnemme Kemijoen tarinan patoineen ja tekojärvineen. Olemme todistaneet soiden ojitukset ja tummuneet vedet.

Samaan aikaan peräpohjalaista ihmistä on lingottu edistyksen pesukoneessa niin, että olemme melkein unohtaneet, ketä olemme. Saamelaisten kohtaamia vääryyksiä on puitu tieteessä ja mediassa enenevissä määrin, ja hyvä niin. Peräpohjolan, ja ylipäänsä korpimaiden ihmisten elämäntapaa, kulttuuria ja kieltä ei muistele kukaan, emme edes me itse. Me kaikki olemme menettäneet kielemme ja kulttuurimme.

Villikoiran utopia on tarina Tornionlaakson syrjäkylissä asuvasta väestä, jolla on oma tahto ja syvä ymmärrys siitä ketä he ovat ja mistä he tulevat.

Näille ihmisille luonnon hävittäminen ei käy, koska he ymmärtävät, että ilman elävää luontoa ei ole lopulta eläviä ihmisyhteisöjä. He panevat hanttiin.

Näiden ihmisten takia Villikoiran Tengeliö virtaa vielä vapaana. Metsä on ehjä, suot vielä jänkkien ylhäisten, riekkojen ja suokukkojen valtakuntaa.

***

Taiteen elinehto ja päämäärä on vapaus. Vapaus sanoa ja tehdä. Kuten aina, vapaus tuo vastuun. Taiteilijoiden on uskallettava näyttää asioita, joita muut eivät tohdi. Kirjailijoiden on sanottava se, josta muut ovat syystä tai toisesta hiljaa, tai jota muut eivät halua nähdä. Kirjailijoiden on uskallettava häiritä sitä petollista hyminää, jota kutsutaan nimellä konsensus.

Marja Tuominen kysyy kirjoituksessaan, mistä löytyvät ne pohjoiset taiteilijat, kirjailijat ja runoilijat, jotka puolustavat luontoa niin kuin Särestöniemi tai Annikki Kariniemi. Minulla on Tuomiselle vastaus:

Esimerkiksi tässä.

Kiitoksia!

Pekka Juntti

****************

Lappi-kirjallisuuspalkinnon 2023 finalistit:

Seuraavassa palkintoraadin lyhyet luonnehdinnat finalistikirjoista:

Anna-Maria Eilittä: Tämäkin hämärä katoaa (Atena) Anna-Maria Eilitän teos kuvaa hienovaraisesti ihmisten välisiä suhteita. Mitä kerrotaan, mistä vaietaan. Läheiset ihmiset saattavat olla arvoituksia toisilleen. Lappilainen vanheneva pariskunta elää omaa elämäänsä pohjoisessa. Urallaan menestyvä tytär asuu Helsingissä lapsineen. Henkilöiden erilaiset maailmat ja arvomaailmat kohtaavat, törmäävät ja ymmärtävätkin. Kirja ei ole raskas, vaikka ihmisten salaisuudet painavat.

Niillas Holmberg: Halla Helle (Gummerus) Niillas Holmbergin esikoisromaani kertoo valtakulttuurin ja vähemmistökulttuurin rajapinnassa elämisestä ja sen aiheuttamista ristiriidoista yksilössä ja yhteisössä. Kirjan päähenkilö tarkastelee saamelaisuutta ulkopuolisen silmin. Kaunokirjallisuuden keinoin Holmberg onnistuu erinomaisesti avaamaan tilannetta, jossa saamelaiskulttuurin edustajat ovat nykyään. Omintakeinen tarina rakentuu monitasoiseksi kudelmaksi, jossa ikään kuin mielleyhtymiä seuraamalla etsitään juurisyitä taiteilija Halla Hellen luovuuden ehtymiseen psykoanalyysistä, filosofiasta, runoudesta sekä alkuperäiskansojen perinteistä ja uskomuksista.

Pekka Juntti: Villikoira (Otava) Pekka Juntin esikoisromaanissa kerrotaan kolmea tarinaa. Tarinat nuoresta huskyfarmilla töissä olevasta Samusta, joka etsii erämaahan kadonnutta villikoiraa, sekä eräkämpässä nälissään värjöttelevän Samuelin ja kolmantena pohjoisen Ailan tarina 1940-luvulta.  Tarinoista löytyy yhteisiä sanoja ja nimiä (kuten mm. Viti, Aava ja metsäyhtiön johtaja), jotka pikkuhiljaa sitovat nämä juonet yhteen.

Katja Kärki: Eeled (Bazar) Katja Kärjen kirja Eeled kertoo vapaan rakkauden vuosista Tukholman liepeillä. Teos on vahva naisnäkökulmainen kehitysromaani, jossa nykyaika sekoittuu menneisyyteen muistikuvien sekä rinnakkaistarinan kautta. Eeled, kirjan nimihenkilö, seikkailee rakastaen ja eläen omassa ajassaan. Tarina on kertomus naisista ja tyttäristä suruineen, pelkoineen sekä pohjoisen luonnon sykkeineen.

Mauri Paasilinna: Pedon aika (Into) Mauri Paasilinnan teos Pedon aika on trillerimäinen dystopia. Rauhallisesti alkanut vaellusretriitti muuttuu elinkamppailuksi. Puhkeaa vaarallinen virustauti, lisäksi tietoliikenneyhteydet katkeavat ja kolmas maailmansota syttyy. Maailma muuttuu pelottavaksi ja vaaralliseksi. Kuka selviää ja miten, mihin äärimmäisyyksiin ollaan valmiita menemään, minkä puolesta kannattaa taistella?

Sari Pöyliö: Rakkauden ja tulehduksen oireita (Atena) Sari Pöyliön romaanissa seurataan perheen elämää, ihmissuhteita ja arkea 50 vuoden ajalta. Pöyliö kirjoittaa kepeästi ja hauskasti surullisestakin elämästä. Kirjan musta huumori ja tragikoomisuus samalla naurattaa ja nostaa kyynelet silmiin.

******************************************************************************************

Mikä palkinto?

Lappi-kirjallisuuspalkinto on Lapin kirjastojen yhdessä jakama palkinto ansioituneelle Lappi-aiheiselle tai lappilaisen tai Lapista kotoisin olevan tekijän kotimaiselle, suomenkieliselle teokselle.

Kuka on lappilainen tai Lapista kotoisin oleva? Lappi-kirjallisuuspalkinto käyttää tässä kohtaa Rovaniemen kaupunginkirjaston Lappi-osaston määritelmää lappilaisesta kirjailijasta: kirjailija asuu  tai on asunut merkittävän osan elämästään Lapissa.

Palkinto jaetaan joka toinen vuosi Kirjastojen päivänä 19.3., joka on myös Minna Canthin ja tasa-arvon päivä. Palkinnolla kirjastot haluavat nostaa esille laadukasta Lapin kirjallisuutta.

Lappi-kirjallisuuspalkinnolla palkitaan aikuisten kaunokirjallinen (proosa, lyriikka, sarjakuva) teos. Teoksen on oltava suomenkielinen, käännökset Suomen saamenkieliltä ovat kilpailussa mukana.

Kilpailuun ei tarvitse ilmoittautua, vaan Rovaniemen kaupunginkirjaston Lappi-osasto seuraa ilmestyvää kirjallisuutta ja tekee listaa kirjoista, jotka täyttävät kilpailukriteerit. Neljännen kerran palkinto jaettiin vuonna 2023. Mukana olivat vuosien 2021 ja 2022 aikana ilmestyneet teokset. Palkintoraati luki nämä teokset ja nosti niistä 6 ehdokasta varsinaista valitsijaa varten. Vuoden 2023 palkintoraatiin kuului neljä henkeä, jotka ovat Lapin kirjaston työntekijöitä. Apuna raadilla oli 11 lappilaista lukupiiriä, jotka osallistuivat lukemalla yhden kirjan kukin. Lappi-kirjallisuuspalkinnosta järjestettiin myös yleisöäänestys. Lukijat pääsivät äänestämään omaa suosikkiaan finalisteista. Lappi-kirjallisuuspalkinto on 3000 €. Yleisön suosikin palkinto on 500 €. Palkinnonsaajille luovutetaan lisäksi kunniakirjat. Palkintokirjan valitsija saa kirjallisuus- ja kirjastoaiheisen muiston työstään.

******************************************************************

ENSIMMÄINEN PALKINTO Kirjallisuuspalkinto jaettiin ensimmäisen kerran Rovaniemen kaupunginkirjastossa Lainan päivänä 8.2.2017. Palkinnon saajan valitsi dokumenttiohjaaja Katja Gauriloff ja sen sai Kerttu Vuolabin teos Valon airut. Teoksen on pohjoissaamenkielestä kääntänyt Riitta Taipale. Lukijaäänestyksessä eniten ääniä sai Minna Rytisalon esikoisteos Lempi.