Palkinnon valitsijat

Taiteilijapariskunta Pekka ja Teija Isorättyä.

Lappi Kirjallisuuspalkinto 2019 annettiin Rosa Liksomin romaanille Everstinna.

Valitsijat Teija ja Pekka Isorättyä kertovat valintaprosessista näin:

”Esivalintaraati oli nimennyt luettavaksemme kuusi ajankohtaista, hienoa lappilaista kirjaa, joiden joukosta saimme valita voittajan.

Teosten arviointikriteereistä ensimmäinen oli lukukokemus. Hyvä kirja pitää lukijan otteessaan alusta loppuun asti. Kokemuksesta ei erotu hyviä ja puuduttavia kohtia, vaan mieluummin kirjan tulee olla hallittu kokonaisuus, jonka jokainen luku on ollut kirjailijalle yhtä arvokas.

On hyvin miellyttävää, kun romaanista aukeaa laaja maailmankatsomus, jonka lävitse nostetaan lukijalle uusia näkökulmia.

Tärkeänä arviointikriteerinä olivat myös kielelliset ansiot. Näissä kirjoissa esille nousi murteiden käyttö, joka oli paitsi antoisaa, se osaltaan vahvistaa paikallisten identiteettiä. Kieli on myös sosiaalisen vallankäytön väline. Esimerkiksi seksin ja väkivallan aihepiirit käsittävät  perinteisesti miesten luomaa ja käyttämää kieltä. Tällaisia piileviä valtarakenteita naiset voivat purkaa vain niistä kirjoittamalla.

Pari viime talvea olemme työskennelleet  New Yorkissa, missä taidekeskustelu on hyvin elävää ja vilkasta. Postmasters gallerian johtaja Paulina Bebecka teroitti, että tärkein kysymys nykytaiteen äärellä on Why Now? Miksi nyt? Jokaisen kirjan kohdalla mekin esitimme tuon tärkeän kysymyksen: Olisiko tämä teos sittenkin voitu kirjoittaa jo kuusikymmenluvulla; mikä tämän teoksen sitoo nykyaikaan.

Tämä oli lopulta meille kaikkein tärkein arviointiperuste. Mikä kirjan sitoo nykyaikaan. Pyöreät vuodet nosti tässä kilpailussa ajankohtaiseksi monia historiallisia ilmiöitä: 2018 tuli 100 vuotta täyteen Suomea repineestä sisällissodasta ja 190 -vuotta suomalaisen suurnaisen Minna Canthin syntymästä.

 

Rosa Liksomin kirjasta ajankohtaisen teki fasismi. Everstinna herää jo nuorena poliittiseen aktivismiin. Hän ihailee suomalaisuutta. Hän haluaa selkeän ja yksinkertaisen toimivan yhteiskuntajäjestyksen. Hän kokee vahvaa tarvetta kehittää aitoa suomalaista kulttuuria ja suojella sitä rappiolliselta ainekselta. Ensin hän samaistuu Vihtori Kosolaan ja Lapuanliikkeeseen, italialaiseen fasismiin ja Mussoliniin, lopulta uskoo Hitleriin ja Natsisaksaan.

Kun vaaralliset ideologiat nostavat päätään, on hyvä kirjoittaa auki niitä vanhoja haavoja ja näyttää jalojen tarkoitusperien takaa nouseva tunnekylmyys sekä väkivallan ja pahuuden kierre.

Toinen ajankohtainen asia romaanissa oli Everstinnan esimerkillinen vahvuus naisena. Lappilainen nainen ei näe syrjäistä sijaintiaan tai sukupuoltaan minkäänlaisena esteenä. Kun Lapuan liikkeen miehet hakkasivat nuoren päähenkilön vasemmalle taipuvan toimittajaystävän, Everstinna hyppäsi junaan, matkusti Lapualle ja marssi suoraan Kosolaan kysymään Vihtorilta, että mitä tämä turha väkivalta oikein tarkoittaa. Eipä silti että häntä olisi siinä kauheasti kuunneltu, mutta olennaista on että naiseutta ja lappilaisuutta ei nähdä esteenä. Vaikka Everstinna joutuu monen hyväksikäytön uhriksi, hän ei silti lähtökohtaisesti tunne itseään sellaiseksi, eikä uhrin asemaan lopulta asetu.

Erinomainen kirjallinen ansio on päähenkilön ilmeisen sivistyksen kuvaaminen hänen tekojensa ja ajatustensa kautta. Yksinkertaisemmin olisi voitu tyytyä kertomaan, että Everstinnalla oli laaja yleissivistys ja että hän oli hyvin perillä maailmanpolitiikasta. Sen sijaan Rosa Liksom kirjoittaa rehevällä Torniojokilaakson murteella auki päähenkilön koko maailmankuvan, sekä mielipiteet historiallisista tapahtumista sekä tärkeimmät toimet, joilla hän maailmanhistorian kulkuun osallistui. Toki päähenkilön poliittinen ja henkinen työ katkesi pitkäksi aikaa avioliittoon, jossa joutui sadistisen everstin vangiksi.

Jos Everstinnaa suhteuttaa maailmankirjallisuuden tapahtumiin, vuosi 2018 tullaan muistamaan siitä, että Nobelin kirjallisuuspalkinto jäi jakamatta palkintolautakunnnan jäsenen naisiin kohdistetun väkivallan paljastuttua. Vuoden 2017 Nobelin kirjallisuuspalkinto myönnettiin englantilaiselle Kazuo Ishigurolle.

Palkintoteos Haudattu Jättiläinen on paitsi hieno fantasiaromaani, myös allegoria toisen maailmansodan jälkeisestä Euroopasta. Haudattu jättiläinen on Maailman sota ja haudalla nukkuva lohikäärme edustaa sodan kauheaa muistoa, tai kylmää sotaa. Lohikäärmeen hengitys aiheuttaa ihmisissä unohdusta, he eivät muista miksi kansat ovat joskus vihanneet toisiaan ja sotineet keskenään. Romaanin päähenkilöt haaveilevat lohikäärmeen tappamisesta, mutta hyvän Kuningas Arthurin viimeisellä ritarilla on salainen tehtävä varjella tuota jo vanhaa haurasta lohikäärmettä, sillä kun Lohikäärme lakkaa hengittämästä ihmisten muisti palaa, muistin myötä kansallinen itsetunto, kateus ja viha.

Rosa Liksom kirjoitti Everstinnan aikana, jolloin Ishiguron kuvaama Lohikäärme on kuollut. Nationalismi nostaa nyt päätään kaikkialla maailmassa. Siinä missä 1930 -luvun maailmankuvaa hallitsi modernistinen kehitysusko, meidän sukupolvemme maailmankuvasta tekee haastavan arvorelativismi. Moniarvoisessa yhteiskunnassa yksilöiden toimia on arvioitava suhteessa heidän omiin kulttuurinormeihinsa, jotka elävät ehkä kivuliasta sulautumisprosessia valtakulttuurin muutospaineen alla. Tällainen  suhteellinen arviointi on työlästä ja vaikeaa. Helppona vaihtoehtona sille tarjotaan taas monenlaista idealismia. Rosa Liksomin hytti nro 6 käsitteli kommunismia, Everstinna Fasismia ja Hesarin Lappi-liitteestä luimme että kyseessä onkin trilogia, jonka kolmas osa on työn alla – sitä jäämme mielenkiinnolla odottamaan.

Paljon Onnea Lappi Kirjallisuuspalkinnosta, Rosa Liksom!”

* * *

Pekka ja Teija Isorättyän omat sivut.

Isorättyöiden taide tarkastelee teknologian sulautumista osaksi luonnollista ympäristöä. He ovat työskennelleet eri puolilla maailmaa mm. Meksikossa, Japanissa, Berliinissä, New Yorkissa ja Suomen Helsingissä. He olivat viime vuonna ehdolla Ars Fennica-palkinnon saajiksi.

 

Palkintoraati 2019

Palkintoraatiin kuuluu kaksi kirjastojen edustajaa sekä kaksi kirjastojen asiakkaiden edustajaa.

Hanna Laitinen, Tornion kirjasto
Tiina Heinänen, Sompion kirjasto

Anna Alatalo
Satu Ihanamäki