Kuvanveistäjä Kirsi Kaulanen valitsi Lappi-kirjallisuuspalkinnon saajaksi Katja Ketun teoksen Erään kissan tutkimuksia.

Yleisöäänestyksessä eniten ääniä sai Uni Ojuvan runoteos Onhan sentään linnut.

Palkintojuhla 19.3.2025

Kaikille avoin palkintojuhla järjestettiin Kirjastojen päivänä ke 19.3. Kolarin kirjastossa. Tilaisuuden striimi tallennettiin ja tallenne on katsottavissa 2.4.2025 asti.
Tästä pääset tilaisuuden striimin tallenteeseen.

 

Valitsija Kirsi Kaulasen puhe Lappi-kirjallisuuspalkintojuhlassa 19.3.2025

Kaikki ehdolle valitut kirjat menivät omalla tavallaan ihon alle. Avasivat ja toivat näköaloja. Oli lääkettä omien juurien ja talven koti-ikävään, viettää sydäntalvea sateen ja sumun keskellä, lappilaisten romaanien parissa. Lukea lappilaisia kieltä ja murretta. Kirjat käsittelivät ylisukupolvisia traumoja ja sodasta tähän päivään ulottuvia traumoja kukin omalla tavallaan. Ja erityisesti pohjoisen naisen elämää, naisen sotaa, naisen selviämistä, naisen taisteluja. Kirjat koskettivat, repivät, raastoivat, puhuttelivat, loivat huumoria tapaan käyttää kieltä. Kukin näistä kuudesta kirjasta lisäsi tietouttani pohjoisen ihmisen elämästä ja historiasta. Erityisesti pohjoisen naisen historiasta ja äänestä.

Anu Kolmosen Taapelitaivas kuljetti mukaansatempaavasti minut Kemin sotalasten kohtaloihin ja elämään ja selviytymistaisteluun sodanjälkeisessä Kemissä. Kuinka nainen pärjää ja selviää kovalla asenteella ja työllä. Yksin traumoineen ja lapsineen. Vain pienillä murusilla lämpöä ja rakkautta. Kiinnostavaa oli myös Kemin työläiselämän ja sahan kuvaus.

Tommi Kinnusen Kaarna kertoo myös naisen sodasta ja kuinka sodan traumat ja puhumattomuus heijastuvat tähän päivään. Kinnunen kuvaa riipaisevasti sodanaikaisia venäläisten  partisaanien tekemiä iskuja pohjoisella itärajalla, joissa suomalaisia naisia raiskattiin ja surmattiin. Vaikenemisesta ja häpeästä. Ja kuinka se kaikki vaikutti ja vaikuttaa lapsiin.

Maria Peuran Esikoinen liikutti syvältä. Se kuvaa riipaisevan rehellisesti kirjailijan omaa taistelua, oman lapsen huumeongelman kanssa. Kirjalla  on paljon annettavaa ja heijastuspintaa tämän päivän haasteisiin. Peuran runollinen kieli haravoi kolmen sukupolven ja alitajuisten prosessien välillä. Peura kirjoittaa syyllisyyden ja häpeän tunteistaan itseään säälimättä. Peilaa nykyaikaa lapsuutensa traumoihin ja aikuisuudessa kärsimäänsä perheväkivaltaan.

Inga Maggan Puolikas tuo koskettavasti näkyväksi sen, mitä on oman oman kielen menettäminen. Myös Puolikas liikkuu sotien jälkeisen ajan ja nykypäivän välillä. Sain kirjasta paljon tietoa saamelaisten historiasta, suomalaisen koulujärjestelmän julmuudesta saamelaisia kohtaan ja siitä kuinka se heijastuu tässä ajassa. Kuinka kipeää on kun ei osaa esivanhempiensa kieltä. Kuinka kieli on sidoksissa kulttuuriin.

Uni Ojuva kuvaa runon ilmavuudella saamenmaan historiaa,  vallan käyttöä  saamen maalla ja saamen ihmisten elämää ja mytologiaa. Yhteys luontoon kaikuu sanoissa. Sanat kiehtoivat, kuten juurikehto tai ” näin minäkin enkelin, mutta sillä oli naavainen pers”.

Myös Katja Ketun Erään Kissan tutkimuksia kertoo naisen taistelusta ja selviämisestä Suomen sisällissodasta tähän päivään. Kirjailijan lapsettomuus ja suvun historia sisällissodan takaa käy vuoropuhelua kirjassa, todistajana henkiopas – kissa.

Olisin halunnut valita monta, vaikka kaikki. Ei ole absoluuttista totuutta taiteesta.

Valitsin kirjan, jonka lukemisen jälkeen tuli heti tunne, että tämä koskettaa jollakin erityisellä tavalla minua. Kirja oli herkullinen lukukokemus. Nautin sen lukemisesta. Kirja luotsasi syvään, avasi jotakin minussa. Luotsasi lukijaansa ajasta toiseen ja ikuisuuteenkin. Siinä oli kipeää ja jotain kepeääkin. Ehkä se johtui karvaisesta todistajasta. Henkioppaasta. Sisällissodan läpi eläneen isoisoäidin ja lapsettomuudesta kärsivän menestyneen kirjailijan tarinat kuroutuvat toisiinsa tarinassa, jota rikas kieli kuljettaa. Ja pohjoinen kaikuu murteessa. Elin mukana Kirjailijan isoisoäidin, huutolaistyttö Eevan tarinaa. Eevan äiti on 1900-luvun alun patrioottisen luokkayhteiskunnan naisen alistaminen uhri. Piikoessaan isossa talossa hän tuli raskaaksi. Hänet sanottiin työstä irti ja yhteisö alkoi hyljeksiä häntä. Eevan äiti kuitenkin selvisi parantajan taidoillaan ja lapsenpäästäjänä. Eeva jää nuorena orvoksi. Äidinperintönä Eevalle jää parantajan sanat ja taito käyttää kasveja lääkkeenä.

Ensikatsomalla tämä on silkkaa vittuilua korkeamman toimiston puolelta: Toteaa kissa kun ilmestyy Kissana Eevan elämään ennen Suomen itsenäistymistä. Markkinamatkalla Eeva pelastaa kissan ja kohtaa Mahten, joka pyytää luokseen asumaan. Ei se oleko lähteä, miettii Eeva epävarmana Mahten aikeista. Hän matkustaa jokiveneellä Perukkaan sulhonsa luokse. Mahte on hellämieleinen mies, joka ei haluaisi tappaa riistaeläimiäkään. He löytävät toisistaan onnen, saaressa, pieni sauna asumuksena. Taustalla vyöryy yhteiskunnallinen kuohunta, joka tulee Eevan enneuniin.

Eevan elämän kautta kirjailija avaa uusia näkökulmia Suomen sisällissotaan itärajalla. Eevan sisällissota on odottaa, pitää taloa yksin pystyssä nälän keskellä ja tulla raiskatuksi. Raiskattua naista kuvattiin sanoilla Haluharakka ja kyläkettana. Juureva Eeva selviää parantajan sanojensa avulla ja rakkauden. Lopulta Mahte palaa vankilasta, muuttuneena ja osin särkyneenä, mutta heillä on edelleen heidän rakkautensa. He saavat 2 lasta. Toisessa ajassa Kissa todistaa Kirjailijan kamppailua keskenmenojen keskellä. Menestyvän nykynaisen surua onnettomista rakkaussuhteista ja toistuvaa surua ja tuskaa keskeytyvistä raskauksista. Kirja antaa kasvot yhdelle modernin aikamme kasvavista ongelmista, lapsettomuudelle. Kissa johdattaa kirjailijan itärajalle. Eevan ja Mahten rakentamalle talolle.  Perukkaan. Saareen. Erämaan hiljaisuuteen. Omien juurien äärelle, jossa löytyvät esiäitien sanat ja Eevan päiväkirjat.

Kirja kertoo minulle myös taiteilijana olemisesta tässä ajassa. Kissa miettii, että ei hän ole paljon naaraspuolisia kirjailijoita satoihin vuosiin nähnyt. Yksi oli Lespoksen saarella antiikin ajalla. Ja L. Onervan kissa muistaa. Nyt naiskirjailijoita on paljon, ja heillä on vahva ääni. Mutta historia on lyhyt, jolloin naiset ovat saaneet äänensä kuuluville taiteilijoita. Taidetta naiset ovat aina tehneet, se ei vain ole päässyt esille ja historian kirjoihin. Taiteilijuus on paljon muutakin kuin taiteen tekemistä. Tähän kaikkeen muuhun sisältyy valtarakenteita. Vaikka Suomessa tällä hetkellä naiset tekevät paljon taidetta kaikilla aloilla, on mahdollista, että sukupuoli edelleen vaikuttaa, ainakin jonkin verran, välillä. Ehkä toimeentuloon ja näkyvyyteen. Ehkä näkymättömissä rakenteissa. Kirjassa kirjailijan kustantamon toimitusjohtaja- miesystävä Isopomo ensin rakastaa, sitten pettää ja  nöyryyttää kirjailijaa.  Suhteen kariuduttua isopomon ja kustantamon vallankäyttö kovenee. Kirjailija kärsii, lopulta selviää, sanojen avulla. Taiteen voimalla.

Kirja loppuu hienoon kuvaukseen kissan kuolemasta ja matkasta valoon. Kissa kohoaa ruumiistaan ylöspäin, näkee yläilmoista Suomen ja Venäjän rajan ohuena viivana: ”Miten tarpeettomalta tuo maiden väliin hakattu viivakin näyttää ja miten paljon sen eteen on kärsitty. Minut täyttää rauha ja riemu. Kuulen muinaisen meren hyminää ja valoäänen, joka ilmoittaa tehtäväni suoritetuksi.” Kertoo kissa.

120 vuoden aikajanalla kirja käsittelee ja sivuaa laajasti eri teemoja. Kirjoittaja kuljettaa loistavasti tarinoita eri ajoilla ja kuroo sivupolkuja, nautittavaksi ja ajatuksia avaavaksi taide-elämykseksi. Kokonainen, runsas ja ehyt, yksinkertaisesti hieno kirja.

Minun valintani voittajaksi on Katja Ketun Erään kissan tutkimuksia.

Finalistit lyhyesti

Anu Kolmonen: Taapelitaivas, Aviador
Taapelitaivas kuljettaa lukijan itsellisten naisten kohtaloiden kautta 1930-luvulta tähän päivään. Kemin sahatyöläisten elämä on kovaa, niukkaa ja kurjaakin. Pärjäämisen kulttuuri tukahduttaa valitukset ja avunpyynnöt. Luokkaerot ja poliittiset kahnaukset repivät ihmisiä erilleen, mutta Leivän Isä tupruttaa vakaasti taustalla, luoden tulevaisuudenuskoa. Kirja kertoo kauniisti arjen rumuudesta, sen pienistä valonpilkahduksista – ja rakkaudesta, josta ei puhuta.

Inga Magga: Puolikas, Like
Inga Magga kuvaa koskettavasti tarvetta ja pyrkimystä tutustua omaan sukuun ja sen historiaan, jotta löytäisi itsensä ja saisi koottua itsensä yhdeksi, kokonaiseksi. Päähenkilö Ibbán juuret ovat Saamenmaalla Kutturassa, nykyelämä Tampereella. Saamenkieli on ”villi joki”, joka kutsuu mutta on vieras. Opettelu, tutustuminen vaatii rohkeutta ja uskallusta, sisäisten muurien murtamista. Kirjassa avautuu perinteinen saamelainen elämänmuoto ja ajatusmaailma ja sen törmäys suomalaisen yhteiskunnan vaatimuksiin.

Katja Kettu: Erään kissan tutkimuksia, Otava
Romaanin pääkertojana toimii Kissa, joka tarkkailee ihmisiä. Kissalla on kyky matkustaa ajassa ja paikassa.  Niinpä Kissa on milloin helsinkiläisessä talossa Kirjailijan luona, milloin kaukana Saaren mökissä Lapissa. Kirjan läpi mukana kulkee Kirjailijan isoisovanhempien Eevan ja Mahten hieno rakkaustarina. Teoksessa ajat, paikat ja tarinat sulautuvat upeasti yhteen.

Maria Peura: Esikoinen, Otava
Romaani on tositarinaan, omakohtaiseen kokemukseen perustuva kertomus siitä, miltä tuntuu, kun oma lapsi sijoitetaan muualle. Romaani on myös katsaus traumojen kehästä, väkivallan vaikutuksista, siitä kun lapsi menee sijoiltaan eikä äidillä ole keinoja selviytyä. Romaani tarjoaa myös mahdollisuuden valoon, kasvamiseen sekä selviytymiseen.

Tommi Kinnunen: Kaarna, WSOY
Sodassa koetut kauhut ovat kätkeytyneet Lainan kovan kuoren alle. Lapset Martti, Marja ja Eeva ovat saaneet osansa vanhemman sukupolven kantamista taakoista. Muistisairaan Laina-äidin kuoleman lähestyessä Martti yrittää selvittää, miksi elämä on mennyt niin kuin on mennyt. Mistä ulkopuolisuuden tunne johtuu? Salaisuudet punoutuvat auki, kun Lainan muistot etenevät ajassa taaksepäin kohti kipupistettä.

Uni Ojuva: Onhan sentään linnut, Aviador
Uni Ojuvan runot maalaavat vahvoilla kuvilla Lapin historiaa. Teos lähtee liikkeelle jääkaudesta ja vyöryy kohti nykypäivää. Historian ja yhteiskunnan muutokset paalutetaan viiteen paikkaan: tulivuori, raippamänty, joki, työväentalo ja asutustila. Valtakoneisto kurottaa kuninkaan pitkillä käsillä pohjoiseen ja uusi uskonto tuomitsee vanhat perinteet. Kenen ovat maat ja mannut? Kulttuurien törmäys ja ihmisten liikehdintä muuttaa maata ja elämää.

*****

Lappi-kirjallisuuspalkinto on Lapin kirjastojen yhdessä jakama palkinto ansioituneelle Lappi-aiheiselle tai lappilaisen tai Lapista kotoisin olevan tekijän kotimaiselle, suomenkieliselle teokselle.

Kuka on lappilainen tai Lapista kotoisin oleva? Lappi-kirjallisuuspalkinto käyttää tässä  Rovaniemen kaupunginkirjaston Lappi-osaston määritelmää lappilaisesta kirjailijasta: kirjailija asuu  tai on asunut merkittävän osan elämästään Lapissa.

Palkinto jaetaan joka toinen vuosi Kirjastojen päivänä 19.3., joka on myös Minna Canthin ja tasa-arvon päivä. Palkinnolla kirjastot haluavat nostaa esille laadukasta Lapin kirjallisuutta.

Lappi-kirjallisuuspalkinnolla palkitaan aikuisten kaunokirjallinen (proosa, lyriikka, sarjakuva) teos. Teoksen on oltava suomenkielinen, käännökset Suomen saamenkieliltä ovat kilpailussa mukana.

Teokset, jotka ilmestyvät pelkästään e-kirjoina tai e-äänikirjoina, eivät ole mukana ehdokkaina, koska niiden saatavuus kirjaston kautta on epävarmaa.

Kilpailuun ei tarvitse ilmoittautua, vaan Rovaniemen kaupunginkirjaston Lappi-osasto seuraa ilmestyvää kirjallisuutta ja tekee listaa kirjoista, jotka täyttävät kilpailukriteerit.

Lappi-kirjallisuuspalkinto on 3000 €. Yleisön suosikin palkinto on 500 €. Palkinnonsaajille luovutetaan lisäksi kunniakirjat. Palkintokirjan valitsija saa kirjallisuus- ja kirjastoaiheisen muiston työstään.

Vuoden 2027 Lappi-kirjallisuuspalkinto jaetaan 19.3.2027 Posion kirjastossa.

******************************************************************

ENSIMMÄINEN PALKINTO
Kirjallisuuspalkinto jaettiin ensimmäisen kerran Rovaniemen kaupunginkirjastossa Lainan päivänä 8.2.2017. Palkinnon saajan valitsi dokumenttiohjaaja Katja Gauriloff ja sen sai Kerttu Vuolabin teos Valon airut. Teoksen on pohjoissaamenkielestä kääntänyt Riitta Taipale. Lukijaäänestyksessä eniten ääniä sai Minna Rytisalon esikoisteos Lempi.